Tuoksunikin meinasin unohtaa, sillä harmikseni en voi juuri koskaan näitä käyttää. Työni kieltää hajusteet ja tiedänkin yhteisössä olevan useita henkilöitä, joille toisten tuoksut ovat oikeasti terveysongelma. Jotenkin sitten unohdan nämä vapaa-ajallakin, mutta ihan hyvinhän voisin vaikka kotiintulemisrituaalina laittaa samalla suihkauksen tuoksua, kun vaihdan kotivaatteisiinkin. Ja illallahan meillä peseydytään, niin samalla tuoksu huuhtoutuisi aamuun mennessä pois. Pitääkin kokeilla laittaa nämä tyrkylle vaatteidenvaihtopaikalle.
Yves Rocherilta minulla on Moment de Bonheur L'Eau- edt, joka on hiukan omenainen ja kevyen kukkainen. Tämä olisi hyvä arkituoksu. Syksyn tilauksessa saatu minikokoinen Cuir de Nuit edp taas on enemmän omaan makuuni, sellainen yön vanilja, ensisijaisesti vaniljainen, mutta pohjalla jää tuoksumaan puu eikä niiden merkin muinaisten palloteinituoksujen tyylinen imelyys.
Nämä Diorit on niin syntisiä ja sentimentaalisia! Jos sitä tuoksukieltoa ei olisi, niin Poison olisi nimikkotuoksuni. Vasemmaisen Hypnotic Poison Eau secrèten toivoin joskus mieheltäni, kun tämä oli peruspoisonia halvempi, mutta ei tässä paljoa ole samaa alkuperäisen kanssa. Hyvä, raskas tuoksu silti tämäkin. Ja se Poison sitten... Viime vuonna lopultakin ostin sen itselleni, kun olimme siskoni kanssa shoppailemassa ja löysin tämän vielä alesta. En osaa kuvailla sitä, se ei ole kukka, myski, makea, hedelmä tai merellinen, eikä siinä ole mausteisuuttakaan. Jotain kukkaisuutta siinä ehkä eniten on, mutta tämä on vaan vahva, syntinen, puoleensavetävä... Tämä vaan saa mut tuntemaan itteni Naiseksi isolla N:llä.
Äitini käyttää raskaita tuoksuja ja muistan jo joskus 3-5-vuotiaana jemmanneeni hänen tyhjän Poison-pullonsa ja nuuhkineeni sitä aarteenani. Tämähän on kasarin klassikkotuoksuja. Muistan kuulleeni jonkun anekdootin, että Amerikassa on kuulemma ollut silloin joissain ravintoloissa ovella lappu, että Poison-kielto :D
Toinen ikisuosikkini on The Body Shopin White Musk, jota minulla tällä hetkellä on vain minisuihkeena. Tämäkin on sellainen kevyesti raskas turvatuoksu. Ah, vaan niin sanoin kuvaamattoman pehmeä ja puuterinen ihanuus. Laitoin vajaa vuosi sitten työhaastatteluun tätä, tämäkin on sellaisia voima- ja itsevarmuustuoksuja mulle.
Tämän spin off-tuoksutkin on yleensä olleet makuuni, niin myös tämä Black Musk. Samankaltainen raskas vanilja, kuin nuo Hypnotic Poison ja Yvesin Cuir de Nuit.
Fresh linens on ehkä aavistuksen sitruksinen, mutta oudosti puuteriseen pohjaan yhdistettynä. Rain on vesituoksu, mutta jotenkin ei tarpeeksi puhdas ja raikas ollakseni makuuni. Warm cotton on mielestäni kauhea WC-raikastin, tähän petyin eniten, kun nimi vaikutti että voisi ollakin makuuni. Samoin The Original on kamala kasaripalasaippua, hyh. Skin on Rainin tapaan hyvin tyypillisiä 90-00-luvun vesituoksuja, mutta jotenkin en enää tykkää niistä. Onkohan tämä joku ikäkysymys, kun silloin aikanaan olin ihan hulluna johonkin Davidoffin Cool Wateriin, Issey Miyakeen jne. mutta nyt ne raskaat myskit ym. on vallanneet mut. Pitää tarjotella tyttären leikkihajuvesiksi valitettavasti.
Minäkin työskentelen paikassa, jossa kaikki tuoksut ovat kiellettyjä, mikä on ihan hyvä juttu, koska olen itsekin herkkä joillekin tuoksuille. Tosin, olen löytänyt yhden hajuveden, joka on niin mieto ja huomaamaton, että voin käyttää sitä töissä ilman, että kukaan siithen reagoi. Ja yllättävää kyllä, se on Donna Karanin tuoksu.
VastaaPoistaVoisin kyllä kokeilla itsekin löytää vähän kevyempiä suosikkituoksuja arkeen. Kiitos vinkistä, muistelisin ettei Donna Karan ole yleensä tehnyt kovin halpishedelmäisiä tuoksuja ainakaan, joten saatanpa hyvinkin käydä nuuhkimassa myös niitä.
Poista