Vihdoin muutama puteli loppui. Yllä on pari perheen yhteistä käsisaippuaa, eivät siis varsinaisesti minun kosmea. Mutta nostin nämä tänne, koska Dermosil-tilauksissa varmasti moni näitäkin harkitsee. Nature luonnonkosmetiikkakäsisaippua oli tosi voidemainen, mutta kuitenkin pesi ja hiukan vaahtosikin. Kelpo tuote siis, mutta tuoksu on tosi outo tässä sarjassa, sellainen hedelmäinen, mutta vähän kemiallisella pahalla tavalla.
Useamman vuoden takainen pullomalli tätä Likaisten käsien saippuaa oli ihan ok, raikkaan tuoksuinen ja hyvin pesevä, mutta ei nyt mitään auto- ja pyöränketjuhommien jälkeisiä käsiä putsannut. (Alkuun heidän sivuillaan väitettiin moottori- ja öljyhommien jälkien hoituvan, mutta teksti on sittemmin poistunutkin. Ja kyllä, minä vaihtelen auton polttimoita ja pyyhkijöitä, lisäilen nesteitä, fiksaan perheen polkupyörät jne. itse.) Pihatöitä välttelen paitsi ne 3 kertaa vuodessa, kun on jotain aivan huutavan pakollista ja niillä kerroilla voin kyllä pestä käteni vaikka kahdesti normisaippualla. En siis aio toiste ostaa vuosiksi lavuaarin reunalle toista erikoissaippuaa roikkumaan enää.
Käsivoidevuoreni hupeni taas yhdellä. Aromas Artesanales de Antigua White Jasmine Luxury hand cream meni vartalovoiteena muutamalla käytöllä. Kuten monissa muissakin lahjapakkaustuotteissa, joissa lukee luxury, tässäkin oli nimenomaan tosi antiluksusmainen, valkoisena ihon pinnalla pyörivä tehoton koostumus. Mutta jasmiinin tuoksu olikin yllättävän mieto ja siedettävä, saippuaiseen vivahtava. En siis jää kaipaamaan, mutta yllätyin positiivisesti odotuksiini nähden.
Käytin pienellä reissulla nämä Lumenen kasvotuotenäytteet. Arktis Rich Oleo-serum ja Rich Day cream oli kuivalle iholle suunnattu. Oma sekaihoni oli toki vähän väärä maaperä näille, mutta niukalla annostelulla pystyin kyllä tekemään iltamenonkestävän meikinkin päivävoiteen päälle ja seerumi humahti ihoon hyväksi yövoiteeksi. Aamulla iho kiilsi vain nenästä, eikä nämä tuotteet olleet aiheuttaneet epäpuhtauksia. Perusvoidemainen, steariininen tuoksuttoman haju.
Samainen reissu oli siis minun ja mieheni kauan puhuttu ja nyt vihdoin järjestetty muistelumatka opiskelupaikkakunnalleni Jyväskylään. Niissä fiiliksissä sitten tein sen iänikuisen meikkilookkini näillä ikisuosikkiluomiväreillä. Kuten monen nuoruuden lempipaikkamme suhteen, myös näiden suhteen minun piti todeta, että asiat muuttuu ja aika aikaa kutakin. En enää kokenut wow-efektiä ja olevani kauneimmillani, vaan huomasin sadattelevani, ettei minulla ole kunnollista mattaruskeaa, jolla tehdä raskaiden luomien dome-häivytys.
Luomivärit (YSL nro 8 ja Clarins Gold leaf) ovat myös aivan murustuvassa kunnossa, joten nämä lähti nyt vihdoin yllättäen ilman haikeutta lapseni meikkitörsäilyihin. Hän pyysi reissutuliaisiksi omaa puuteria, jolloin hokasin hilloavani Sensain irtopuuterinjämää aivan turhaan ja annoin hänelle senkin. (Ja ostimme muuta tuliaisiksi.) Siksipä onkin aika meikkipäivityksen!
