Elossa

Tein hiljattain nuorennusleikkauksen tuoksuvalikoimalleni. Koska siihenastiset suosikkini siirtyivät eteenpäin, oli elämässäni tilaa uudelle mahdollisuudelle. Jostakin lehden välistä tulleen uutuustuoksu Hugo Boss Aliven näytelappunen jäi viikkokausiksi kummittelemaan mieleeni. Rohkaistuinkin tilaamaan sarjan suihkugeelin. Pullosta nuuhkittuna se vaikutti hieman pettymykseltä ja sadattelin siihen kuitenkin alekupongista huolimatta menneitä 30 euroa. Mutta kun ensimmäisen kerran kokeilin sitä höyryisessä kylppärissä, puhkesi tuoksu täyteen kukkaansa ja tiesin löytäneeni uuden suosikkini! Viikkoa myöhemmin minulla olikin tuoksu kaikissa myynnissä olevissa koostumuksissa.

En ole mikään hajuvesiasiantuntija, mutta haluan kuitenkin kuvailla ja esitellä tämän, kun minulla nyt toistaiseksi sitä joka tyyppisenä löytyy. Amerikkalaiset hajuvesitubettajat tuntuivat pitävän tätä haaleana ja massaan hukkuvana tuoksuna, mutta minusta ainakin Suomen markkinoilla tämä erottuu edukseen. Tai ehkä oma ihoni vain sattuu saamaan tästä hyvät puolet esiin. (Tai olen nyhvännyt niin monia vuosia kotona, että olen vielä luulemaanikin pahemmin pudonnut skenestä :D) Niin tai näin, Fragrantican mukaan tämä on ensisijaisesti hedelmäinen, puinen ja vaniljainen. Pohjalta pitäisi tuntua myös makeus, aromaattisuus ja kaneli. 

EdP on minusta näistä vaniljaisin eikä suinkaan suosikkikoostumukseni ainakaan pullosta haisteltuna tai heti iholle suihkaistuna. Vanilja ja alkoholinen laastarimaisuus kestää hetken, mutta sitten tuoksu syvenee ja ihastumani puunuotti jää tuntumaan eniten. En miellä tätä makeaksi tuoksuksi ja kanelia en tunnista yhtään.

Spraydeodorantti on myös hyvin vaniljajohtoinen ja alkoholinen, mutta niiden haihduttua puu tulee hyvin esiin. Tämän teho ja funktio on aika olemattomat, joten tätä suihkin ilolla saunan jälkeen niin kauan kuin pullo kestää, mutta en tule ostamaan lisää.

Sen sijaan yllättäen nämä vartalotuotteet ovat suosikkejani. Varsinkin suihkugeeli on aivan ihana ja suihkun höyryisyys nostaa tämän parhaat puolet esiin. Nämä molemmat ovat selkeämmin hedelmäisiä, tarkalleen ottaen omenaisia. Näissä ei kuitenkaan ole teinimäinen vihreän omenan tai ylikypsän omenainen aromi vaan jotenkin raikkaan, rapsakan, juuri ja juuri kypsän punavihreän omenan tuoksu. 

Omenaisuus haihtuu pian, mikä on yllättäen hyvä asia. Vaniljaisuus tulee näissäkin sitten seuraavana ja on miedompi kuin suihkeissa. Näissäkin melko pian päästään määräävään puun tuoksuun ja vannon kyllä haistavani juuri siinä hyvässä, pysyvässä puuosuudessa myös nahkaa. Pitkäkestoisuus sai pyyhkeitä Youtube-arvosteluissa, mutta minusta se on ihan kelpo keskiverto, ainakin juuri ne itsestäni parhaimmat pohjavireet säilyy kyllä tunteja iholla.

Oli miten oli, olen aivan hullaantunut näiden puutuoksuun ja nuuhkin sitä pitkin siemauksin. Nuuhkiessa koen itseni vahvemmaksi ja elinvoimaiseksi: nimi Alive onkin siis erittäin kuvaava! Koen tuoksun pohjimmiltaan hieman maskuliinisena ja siksi sopivana juuri mainostetusti nykyaikaiselle uranaiselle, joka ehkä on aika vahva ja toimii kuten mieskin työelämässä. 

Olen Poisonin, myskien ja monien muiden vahvojen tuoksujen ystävä, joten minulle Alive on enemmänkin kevyt päivään sopiva tuoksu. Jos se työssäni olisi mahdollista, käyttäisinkin tätä juuri työtuoksuna. Toinen tuoksunkäyttöäni rajoittava ympäristötekijä eli mieheni hyväksyi myös pienen totuttelun jälkeen tämän tuoksun. Hän ei ole sietänyt makeampia ja "nuorempia" tuoksuja tai Poison-variaatioita aiemmin ja pitää itse Diorin Fahrenheitista. Minusta tämä Alive sopii jotenkin juuri Fahrenheitin kanssa yhteen, ne ovat ehkä samalla tavalla semivahvoja ja -täyteläisiä.